Luennolla käytiin aihetta tiimien johtaminen; johtajuus ja motivointi. Tiimin jäsenillä on yhteinen psykologinen sopimus saavuttaa yhteinen tavoite. Oppimateriaalin mukaan tiimi koostuu erilaisista tiimirooleista. Jokaisella ihmisellä on tiimirooli, johon yksilö sopeutuu parhaiten. Työntekijä kykenee tällöin antamaan parhaan mahdollisen tuloksen. On hyvä jos tiimin jäsenet löytävät sopivat roolit, eli sopivat tehtävät itselleen. Siis työntekijä tekee parhaan panoksen jos saa tehdä sitä, mistä itse tykkää. Tiimin johtajan on myös osattava löytää potentiaalisia työntekijöitä sopiviin työtehtäviin.

Tieteellisen liikkeenjohdon (Taylorismin) mukaan johtaja tietää parhaan tavan tehdä työtä, eikä tiimillä ole päätöksenteossa mitään osaa. Tässä korostuu hierarkia sekä selkeä ero johdon ja alaisten välillä. Vastapainoksi syntyi ihmissuhdekoulukunta (Elton Mayo), joka korostaa tiimien ja sosiaalisten suhteiden tärkeyttä. Se minkälaista mallia käytetään, ei ryhmämme mielestä ole pääasia, vaan se, kuinka tiimit selviytyvät tehtävistään, ja kuinka tiimit pääsevät tavoitteisiin. Tiimien työskentelyssä esiintyy yleensä aina konflikteja. Konflikteihin on erilaisia ratkaisuja, ja yleensä ratkaisu valikoituu päättävien ihmisten persoonallisuuksien mukaan. Esimerkiksi impulsiiviset ja vahvat ihmiset pyrkivät yleensä pakottamaan konfliktin itselleen edulliseksi. William Ury on esittänyt konfliktin ratkaisun taidon jossa yritetään saada kokonaiskuva tilanteesta. Johtajan vastuulla on pyrkiä ratkaisemaan konfliktit mahdollisimman edullisesti tiiminsä kannalta.

McGregorin ihmiset jakautuvat laiskoihin(X) ja ahkeriin(Y). Teoria X ottaa kantaa siihen, kuinka suurimmalle osalle ihmisistä työ on vastenmielistä. Pohdittuamme kyseistä väitettä, totesimme, että työ voi olla elämäntapa tai jopa harrastus. Työlle voi omistautua ja siitä voi pitää. On olemassa toki töitä joita tehdään koska muutakaan ei ole tarjolla ja tällaiset tapaukset ovat sopivia teoria X:ään. Mutta jos löytää työn josta pitää, teoria Y on silloin parempi tähän. Teoria Y väittää siis, että työ on yhtä luonnollinen asia kuin leikkiminen, jos olosuhteet ovat kunnossa.

Armeijassa meille opetettiin, että johtajan pitää olla vaativa mutta reilu. Alaisten täytyy arvostaa johtajaa, jolloin motivointi helpottuu. Jos johtaja vaatii reilusti, alaiset haluavat näyttää pystyvänsä toteuttamaan tehtävän. Yritysmaailmassa asia ei saata olla niin yksinkertainen, sillä armeija perustuu hierarkiaan niin vahvasti, toisin kuin rennompi siviilielämä.