Tällä kertaa luennon aiheena oli oppiminen. Ah, oppiminen, tuo elämän perusedellytys. Lapsi oppii puhumaan kun sitä opetetaan. Lapsi oppii kävelemää kun sitä opetetaan. Opettaminen voi olla vaikeaa, mutta opetetun asian soveltaminen ja johtaminen voi olla vaikeampaa. On kyettävä löytämään osaavat ihmiset ja osattava johtaa osaaminen yritykselle kannattavaksi. Entäpä kun aikoinaan opetettu työntekijä vaihtuu?

Esimerkiksi joihinkin ryhmäläisten kokemuksiin perustuvissa kesätöissä ei juuri perehdytetty työhön. Työtä opittiin tekemällä. Asiakaspalvelu oli opittu aikoinaan jo hyvistä käytöstavoista, mutta entä kun ei osannutkaan auttaa asiakasta. Oli kysyttävä neuvoa. Tämä laski tehokkuutta koska vietiin kahden työntekijän aikaa yhtä asiakasta kohti. Mutta kesätyöntekijä oli oppinut asian seuraavaa kertaa varten, ja se kantoi hedelmää. Toisinaan töitä ei päästetä edes tekemään ennen kuin on varmasti oppinut tarvittavat asiat. Opetettavaa valvotaan tarkasti ja suoritettava saattaa olla näyttökoe. Täten valvotaan asian osaamista.

Opettamiseen on siis mahdollisuuksia. Tekemällä oppiminen on ryhmän mielestä tehokkainta oppia, mutta jos sitä ei alussa valvota, voi ensin oppiakin tekemään asiat väärin. Pelkkä kuunteleminen ei yleensä jätä yhtä paljon asioita muistiin. Myös oppineen työntekijän toimintaa seuraamalla, niin sanotusti oppipoikana, voi oppia hyvin. Tällöin tosin opettajan on hyvä muistaa hidastaa tahtia joissakin asioissa ja esimerkiksi kertoa mitä milloinkin tapahtuu ja mitä milloinkin tehdään. Jos yrityksellä on varaa ja mahdollisuus, niin jonkinlainen perehdyttämiskurssi työntekoon ja etenkin organisaatiokulttuuriin olisi ryhmäläisten mielestä erittäin tärkeää. Se vähentää virheiden määrää, se antaa valmiuksia ja itseluottamusta työntekijälle sekä rohkeutta tulla ensimmäisinä kertoina töihin.

Oppiminen ja opettaminen ovat tärkeää, siksi sitä pitäisi toteuttaa rennossa ympäristössä, jolloin voisi keskittyä asioiden oppimiseen. Hermostuminen toisen tahattomasta virheestä on ryhmäläisten mielestä typerää, sen takia johtajan täytyy ymmärtää myös uusia työntekijöitä. He voivat tuottaa virheidensä takia myös tappiota, mutta yleensä kärsivällisyys tuottaa voittoa. Oppimisessa tärkeintä on kuitenkin kannustaa oppijaa eteenpäin. Virheistä pitää sanoa, jotta niitä ei tule uudestaan, mutta haukkuminen on aivan turhaa. Jos oppija on tehnyt virheen ja hänelle sanotaan: "senkin tunari, et osaa mitään!", eihän oppija tietenkään asiaa osaa, hän on oppimassa. Tällainen käytös vain lannistaa sekä tekee oppijan mielestä huutajan epämiellyttäväksi ihmiseksi. Opettamisen pitää olla asiallista.